Heipä hei, hyvää
iltaa!
Viime viikot on
vierähtäneet niin, että hyvä kun on itse perässä pysynyt. Vähän Lesotho-matkan
jälkeen tajusin yhtäkkiä, että tää kevät vaan on ohi. Kauhee paniikkihan siinä
sitten iski! Aina kun joku on yrittänyt muistutella vähenevistä viikoista, oon
käskenyt vaieta asiasta, myönnän.
Aina, kun mietin
jotain päivityksen aihetta, niin tuntuu että ei oo mitään kerrottavaa jo
suhteellisen rutinoituneesta arjesta, mutta oikeastaan tällä välillä on taas
kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Muutama viikko sitten alkoi kauhea flunssa,
josta ei meinannut tulla loppua. Samoihin aikoihin oli muutama esiintyminen ja
kouluvierailu, ja sehän riemastutti kipeää kurkkua ja honteloa päätä. Joka
tapauksesssa pari viikkoa sitten oli Ovuwan kokopitkä konsertti, jossa
esitettiin myös suomalainen ohjelmanumero! Hyvin meni, sen huomasi
selkäkivuista seuraavana aamuna… Päästiimpä Lauran kanssa ihan kahdestaan
lavalle Jazz Performance Classin merkeissä. Lauloin kaksi kipaletta ja Laura
säesti. Pääsin loistamaan scat-taidoillani, joita en siis omaa. Onneksi ei
ollut liikaa yleisöä todistamassa tapahtunutta!
 |
| Zulu-naisena vaihteeksi |
 |
| Performance Class |
Mutta se, mistä
tässä merkinnässä halusin tarkemmin kertoa, on eilinen reissu Sowetoon. Se on
siis Johannesburgin lähellä sijaitseva township-alue (South West Townships).
Tuksdorpissa asuva kaverimme Dumi on järjestänyt reissuja kotikulmilleen
monille vaihtareille, niille alueille ei nimittäin ole kovin järkevää lähtä
omin neuvoin haahuilemaan. Matkanteko
kesti parisen tuntia ja oli yllättävän sujuvaa, koska opas tunsi kaupungin
kulmat kuin omat taskunsa. Dumi esitteli matkan varrella vanhat koulunsa ja
muita tärkeitä paikkoja ja tietty kertoi huikeita tarinoita takavuosilta. Taisinpa
olla ensimmäistä kertaa Johannesburgin keskusta-alueella ja olihan se täysin
toinen maailma Pretoriaan saati Hatfieldiin verrattuna.
 |
| poppoo |
Minun piti
edellisenä iltana lueskella Wikipediasta jotain perustietoa Sowetosta, koska
tunnetusti minun historiantietämyksellä ei pitkälle pötkitä. Selvitinkin, että
Soweto on Etelä-Afrikan historiassa merkityksellinen alue ja yksi apartheidin
keskuksista. Käytiin Regina Mundi -kirkossa, joka on tosi kuuluisa. Meille
kerrottiin, että itse Barack Obama ja Nelson Mandelakin ovat siellä
vierailleet. Joitain jälkiä pahimpien mellakoiden aikaan oli vielä nähtävillä,
mm. muutama luodinreikä katossa ja haljennut marmorinen alttari. Yläkerrassa
oli mielenkiintoinen valokuva-näyttely Apartheidin ajasta ja murtumisesta
Sowetossa ja lähiympäristössä.
 |
| Dumi ja Leila |
Käytiin syömässä
township-ravintolassa, jossa oli hyvää ruokaa ja järjettömän halpaa! Sitten
otettiin taksi Dumin kotikulmille, jossa vietettiin loppuilta söpöjen ja
huomiota rakastavien lasten kanssa. Muutoinkin saatiin osaksemme paljon huomiota:
autoilijoilta, vastaantulijoilta, kyläläisiltä, kaupanmyyjiltä… Osa porukasta yöpyi Dumilla, osa lähti
takaisin Pretoriaan. Aamuinen laulutunti ei jättänyt minulle kovin paljon
valinnan varaa.
 |
| Dumin kotia |
 |
| Dumin kotia |
Siinäpä
lyhykäisyydessään kiva sunnuntai-päivä! Sai hetkeksi ajatuksia pois kaikesta
poislähtö- ja häästressistä, mikä täällä on valloillaan. Huomisen
jazz-laulukokeen ja keskiviikkoisen klasarilaulukokeen jälkeen opiskelut on
tältä lukukaudelta opiskeltu ja on aika valloittaa Zimbabwe ja Victorian
putoukset. Viimeinen matka ihan parhaiden kavereiden kanssa!! Eikä en halua
miettiä sitä.
 |
| Joku lapsukainen otti kuvan, siksi pikkusen vajaa. |
 |
| Leila, Marel ja lapsia |
Ehkä mun pitää
kirjoittaa vielä reissutunnelmia siltäkin matkalta, ennen kuin nokka suuntaa
takaisin Eurooppaa kohti…
 |
| Kaikki yhdes koos |
