Pitkästi on jo vierähtyänyt aikaa siitä, kun päädyin takaisin Suomen maan kamaralle. Seuraavana päivänä olleet suuret perhejuhlat tempasivat minut aika hyvin takaisin elämään täällä, mutta pakko on kuitenkin myöntää, että päivittäin ovat olleet menneen kevään tapahtumat mielessä. Mieli halajaa takaisin niin rakkaaksi muodostuneeseen jogurttibaariin, 2e elokuviin, klasarilaulutunneille, niitä mehukkaita greippejä ja avokadoja, lämpöä (silloin joskus alkuvuodesta :D), Mailunin ja kaikkien muidenkin kokkailuja ja ennen kaikkea mahtavia ystäviä ja reissuja!
Kiitos kaikki, jotka olette jaksaneet lukea kertomuksiani tuolta ikimuistoiselta keväältä! Vaikeinta paluussa ei ollutkaan se, ettei tarvitse mennä joka päivä vartioiduista porteista kotiin tai ettei kaupassa enää kukaan punnitse hedelmiäni, vaan se ettei voikaan kävellä naapuritaloon ja jakaa päivän tapahtumia iloja, ärsytyksiä, kummallisia kohtaamisia ystäviensä kanssa. Onneksi on myös joitakin asioita, joita en niin kauheasti tule kaipaamaan. Mainittakoon nyt esimerkiksi meidän talon suihku, jota kyllä opin jo kiitettävästi tulkitsemaan, ja hiekkapaperia muistuttava vessapaperi. Kyllä omaa kotimaatansa oppi arvostamaan ihan eri tavalla :-)
Niin ja lehdessä kerrottiin, että Johannesburgissa on satanut lunta! Eipä siis siinäkään suhteessa käy kateeksi.
Olin etuoikeutetussa asemassa, kun jätin Tuksdorpin ensimmäisten joukossa. Itse en varmasti olisi kestänyt katsoa vierestä talojen tyhjenevän. Kiitos nykynuorten parhaiden ystävien: internetin ja älypuhelinten, olin
jatkuvasti ajan tasalla maailman toisella puolella tapahtuvista asioista. Nyt kaikki ystävätkin ovat palanneet takaisin omiin kotimaihinsa, mutta yhteydenpito ei vielä ole loppunut eikä toivon mukaan lopu ikinä.
Monta kokemusta rikkaampana kohti uutta opiskeluvuotta. Ensin täytyy tieteskin lomailla.
 |
| 24h matkustusta takana ja yksi tärkeimmistä tuliaisista pääsi kuvaan mukaan, oma djembe! |
 |
| Iloisia kohtaamisia |
 |
| Äiti on innoissaan |
