Värikuulataistelua!!

Tässä taannoin mietiskeltiin Lauran kanssa, että onko soveliasta tehdä aiheesta omaa merkintää.. Ei voi mitään, oli pakko, koska se oli niin hauskaa!

Kutostalon vaihtarit käyvät itsepuolustuskurssilla. Mua yritetään sinnikkäästi saada mukaan, mutta vielä en ole innostunut ajatuksesta tarpeeksi. Lauantai- illallisella kiinalaisruuan ääressä sain kuitenkin kuulla, että itsepuolustuskurssilaisille oli järjestetty mahdollisuus paintball-kokeiluun. Tottakai mä halusin mukaan, vaikken varsinaisesti tiennyt edes, mistä oli kyse. Seuraavana päivänä olinkin jo matkalla kentälle. Olin innoissani!

..kunnes näin aseet, maskit ja ne kentät. Alkoi pelottaa ja mieleen palasi Lauran sanat "muista Leila sit, miten sen action-leffan kans kävi..". En oo suoranaisesti sota-/ampumis-juttujen ystävä. Mutta ken leikkiin lähtee, se leikin leikkiköön vai miten se sananlasku ikinä meneekään. Saatiin siis järkyttävän likaiset haalarit, pahanhajuiset + sumeat maskit ja jytyt aseet. Yhteensä sodittiin viisi erilaista kenttää, jokaisessa oli kaksi joukkuetta vastakkain.

siinä meitä, mä yritin olla kovis

Ekassa taistossa olin ihan mamis, olin piilossa noin puolet peliajasta ja ammuin ehkä kaks laukausta johonkin puuhun. Seuraavassa sain jo kiinni ideasta! Pelkäsin kyllä kuollakseni niitä osumia, kun ihmiset vaan sinkoili ja huusi. Muutaman kerran olin viimeisten joukossa kentällä ja meillä oli jopa hyviä strategioita. Sain kyllä pari älyttömän kivuliasta osumaa (kiitos Jacqille, joka halus koko ajan ampua mua :-( ), mutta ne kyllä unohtui siinä tiimellyksessä. Muistoiksi sain muutaman mustelman.

Oli ristiriitaiset tunteet aina, kun sain jonkun ammuttua. Teki koko ajan mieli mennä kysymään, että ootko ok ja pyytämään anteeksi, mutta oli vaan hyväksyttävä pelin henki. Onneksi kaikki oli rennolla mielellä sotimassa! Siellä Paintball-tilalla oli myös viisi chihuahuaa; koiria niin pitkästä aikaa. Taisin silittääkin, vaikka mua on kielletty. Mut puolustaudun sillä, että ne oli ihan puhtaita ja mä pesin heti kädet :-)

Loppuun uutinen: ME PÄÄSTIIN KUOROON! Ekat treenit perjantaina hui.

Safaria odotellessa...

Viime perjantain vapaapäivän kunniaksi tutustuttiin Pretorian eläintarhaan. Ihan söpöjä eläimiä oli ja tosi kuuma taas kerran. Puiston spesialiteetti on Cableway, jolla pääsee ylös näköalapaikalle. Sieltä maisema kantautui Pretorian yli. Puisto oli sinä päivänä melko hiljainen, mutta oli mukava käppäillä rauhassa. Eläinten katselu herätti kasvatti intoa päästä jo ihan oikealle safarille!

Laura, Mailun, Jacqueline

Vasen yläkulma on mun ehdoton lemppari, mut mikä se on?

Eläintarhan edessä oli  myös suhteellisen iso marketplace, jossa oli kojullisia koruja ja muuta afrikkalaista käsityötä ja härpäkettä. Siellä oli paljon, mitä olisin voinut ostaa, mutta enpä ostanut. Sen sijaan sain sieltä idean, mitä haluan pukea siskon ja tulevan lankomiehen kesäkuisiin häihin..

Kyllä täällä opiskellaankin

Koulua on nyt ollut kaksi viikkoa, eikä vielä tunnu ylivoimaiselta :D Yliopiston henkilökunta on ottanut meidät ihanasti vastaan ja tuntuu, että meistä pidetään hyvää huolta. Viikko sitten Caroline, yksi yliopiston entinen opettaja, järjesti meille braain kotonaan. Muutenkin meitä on kuskailtu paikkoihin ja esitelty kaikille ja järjestetty apua tarvittaessa.

Kampusaluetta

Tunteja on yhteensä neljänä päivänä viikossa, enintään kaksi oppituntia per päivä. Instrumenttiopintojen (klasari- ja jazz-laulu) lisäksi suoritan afrikkalaisen musiikin ja yhden kasvatustieteen kurssin. Yksittäinen oppitunti kestää 50min, mikä kuluu älyttömän nopeesti. Luennoitsijoillakin tuntuu olevan kiire kertoa kaikki tarvittava ja nyt ollaankin saatu papereita luettaviksi kotiin. Ihan mielenkiintoista, ainakin se, mitä tajuan. Afrikkamusan opettajan aksentista kertonee se, että myös paikalliset opiskelijat joutuvat kamppailemaan ymmärtääkseen. Energia kuluu siis paljolti siihen, että sisäistän, mistä milloinkin puhutaan.



Me opiskellaan kirjastossa!

Eka klasarilaulutunti oli mielenkiintoinen. Ensinnäkin muutamien väärinkäsitysten vuoksi tunti alkoi noin 40 min. myöhässä. Sitten opettaja käski noin suurpiirteisesti luettelemaan, montako aariaa, resitatiivia, liedia ym. olen valmistanut, oonko laulanut Händelin Messiasta tai osia vastaavista teoksista. Joo kiva oli vastailla kysymyksiin.. Nyt mulla on repertuaari ja tehtävää riittää, mutta mikäs siinä! Opettaja vaikutti ainakin ensimmäisen tunnin perusteella osaavalta ja tarkalta.

Jazz-laulukin on ollut ihan ok, varsinkin enseble-tunnilla oli mukavaa. Muut laulajat on niin hyviä, että voi vaan laulaa mukana! Siellä on myös kolme näkövammaista (yhdellä söpö labradori-avustaja), jotka on tosi taitavia. Niitä on mukava seurata. Muutenkin meidän kampuksella on suuri määrä eri tavoin rajoittuneita opiskelijota. Näkövammaisilla on omia jengejä, jotenkin hienoa.




Tällaisten läpi mennään aina yliopstolle ja kotiin

 

Käytiin Lauran kanssa koelaulamassa myös yhteen kuoroon. Sekin oli kyllä mieleenpainuva tapahtuma. Edellisenä yönä sain kuulla, että huomenna on koelaulut, enkä jaksanut oikein valmistautua. Koelaulutilanne oli kuitenkin suht kuumottava. Raadissa taisi olla kuusi ihmistä ja kun olin laulanut, multa kysyttiin tanssitaitoja. "No oon mä laulanut sellaisessa Afrikka-henkisessä kuorossa, on meillä ollut jotain perusaskelia." Hitsi, että hävetti. Sitten tanssin niille ja lauloin afrikkalaista, ihan miten sattuu. Yritin vakuuttaa, että oon innokas oppimaan... Toivottavasti ne tajuaa, että ollaan täällä vain tämä lukukausi, ja ottais meidät mukaan edes säälistä! :D Vielä ei ole kuulunut mitään.

Lauantaisin olemme Lauran ja Jacqin kanssa käyneet seuraamassa Juliuksen vetämän Pamata (Pan African Music and Theatre arts) -ryhmän treenejä. Aikamoinen joukko taitavia ja energisiä nuoria. Me ollaan saatu osallistua mm. djembe-sessioihin ja muutamiin laulu-osioihin, mutta pääosin vaan nautiskellaan viihdyttävästä tanssista ja esiintymisestä.  Ensiesiintyminen djemben kanssa on luultavasti ensi kuun alussa, mitäköhän siitä tulee?!

Yliviikolla Pretoriaan tulee vieraita North-South-South -vaihtoyhteistyöprojektin tiimoilta Jyväskylästä ja yhteistyöhön kuuluvista Afrikan maista. Viikosta tulee kiireinen verrattuna aiempiin, mutta odotan innolla.

Äsken Mailun kokkasi meille kiinalaista. Oli tosi hyvää! Kerron lisää joskus :-)

Cape Town

Netti on nyt vähän reistaillut, joten päivitys tulee jälkijunassa. Tästä tulee myös sitten tosi pitkä, mutta en osannut/jaksanut karsia, koska oli niin paljon hienoja kuvia ja kerrottavaa. Miksipä toisaalta tarviskaan, kun oli niin tapahtumarikas ja mukava viikko, toki haluan jakaa tämän kaiken! :D Katsokaa kuvia, kun ette jaksa lukee.

Päivä 1

Lähdimme puolen päivän tienoilla lentokentälle. Tunnelma oli katossa, koska minä ja Laura oltiin noin puoli tuntia aikaisemmin saatu rekisteröidyttyä yliopistoon (siinä kesti kokonaisuudessaan vähän yli viikko). Samaisena aamuna herättiin ajoissa jonottamaan ja kuten osasimmekin odottaa, oli vielä monia kuumottavia hetkiä rekisteröitymisen tiimoilta ennen reissun päälle lähtemistä. Lento kesti n. 2h ja minun osaltani se meni sutjakkaasti nukkuessa. Perillä heitettiin ensin kamat hostellille ja sit etsimään ruokapaikkaa. Se on aina yhtä rattoisaa hommaa isommassa porukassa, mut löydettiin hyvä.

Suunniteltiin tulevaa viikkoa, kierreltiin kaupungissa, syötiin jätskiä ja tehtiin kaikkea muuta turisteille ominaista. Pöytävuoren ensinäkeminen herätti kohahduksia! Ja oli jo alusta asti selvää, että sinne korkealle oli päästävä.

Päivä 2

Menimme ylelliselle aamiaiselle satamaan. Mieltä virkisti ensimmäinen Etelä-Afrikan puolella juotu kunnollinen aamukahvi. Ja tuore mangomehu.

Koska loma oli kaupungin kaikkiin nähtävyyksin verrattuna lyhyt, päätimme hyödyntää turisteille suunnattua bussiyhteyttä. Kyseessä oli ”hop in-hop off” –tyyppinen bussi, jonka jokaisella pysäkillä sai pysähtyä ja nousta kyytiin. Reitti kiersi keskustan läpi syrjäseuduille.

Ensin pysähdyimme upeassa luonnonpuistossa...

alhaalta vasemmalta: Laura, Lizzy, Mailun, Jaime, Annika, Leila

...ja viinitilalla, joka olikin yksi reissun kohokohdista! Kierros viinikellarissa, esittely sen valmistuksesta ja asiantunteva viinin maistelutuokio oli nannaa tällaiselle viiniharrastajalle ;D Tulipa muutama pullo ostettua kotiinviemisiksikin, en kyllä tiedä raskinko ikinä juoda niitä..



Tältä näyttää viininteko



Viininmaistajat elementissään



Kiertoajelun jälkeen menimme perinteisesti syömään ja jatkoimme istumaan iltaa. Vähän shishaa ja skumppaa!

Päivä 3

Alkuperäinen suunnitelma oli kiivetä aamulla Pöytävuorelle ja käydä iltapäivällä Robben Islandilla. Liput tuon saaren lauttaan oli jo hankittu, mutta kun taksi kaartoi meidät Pöytävuoren juurelle, muuttuivat suunnitelmat. Kuten Cape Townissa ruukataan sanoa: ”täällä voi muuttua säätila ja vuodenaika yhden päivän sisällä monta kertaa”. Pöytävuori oli siis suljettu kovan tuulen takia, enkä kyllä ihmettele, sillä tuuli oli oikeasti kova.

Koska taksikuski oli niin kiva, pyysimme häntä viemään meidät Cape Pointille. Aika spontaani ratkaisu, mutta saimme mahtavan kiertoajelun ja oppaan. Sovimme hinnan heti alkuun ja hän pysähtyi, missä halusimme. Taksi vei meidät Cape Pointin lisäksi katsomaan hylkeitä, pingviinejä ja strutseja, Chapman’s peakille, Cape of Good hopeen, perinteisille fish&chipseille… Tunnelma oli hyvä ja maisemat upeat.

Cape Point



Jotkut halus vähän kuvata...



Oli noita enemmänkin, mutta tuo oli niin söpö!

Ainiin ja niitä Robben Islandin lippuja piti siirtää. Minä sain kunnian soittaa ja vaihtaa päivää. Yhden puhelun aikana puhuin seitsemälle ihmiselle, enkä saanut asiaani hoidettua vaan piti vielä soittaa myöhemmin, jolloin puhuin kolmelle ihmiselle. Siinä taas jotain paikallisille tyypillistä toimintaa…

Päivä 4

Saatiin liput siirrettyä ja seuraavana aamuna heti klo 9 olimme lautassa kohti Nelson Mandelan ja muiden mielipidevankien aikoinaan asuttamaa saarta. Lauttamatkalla oli hyvä historiapläjäys, meille sivistymättömille nuorille. Sen siivittämänä oli entistä mielenkiintoisempaa kiertää saarta. Ensin menimme bussilla, jossa opas kertoi tarkasti saaren historiasta: sen rakennuksista ja tapahtumista. Tämän jälkeen siirryimme yhteen vankilan selleistä, jossa meille saaren elämää valotti entinen vanki. Saarelta oli hienot näkymät Cape Towniin.

Hienot näkymät Robben Islandilta Cape Towniin

Nelson Mandelan selli

Lauttamatkan jälkeen soitimme Pöytävuorelle tai siis toimistoon, josta ilmoitettiin että se on edelleen kiinni… Menimme sitten nauttimaan afrikkalaista ruokaa. Lihansyöjät maistoivat ennakkoluulottomina mm. strutsia, krokotiilia, antilooppia ja kudua. Minä söin paikallista kalaa, voi että maistui.

Päivä 5

Mailun ja Lizzie menivät uimaan haiden kanssa koko päiväksi ja sillä välin me loput kävimme kiertämässä Cape Townin islamilaista kaupungin osaa Bo-Kaapia. Ihania värikkäitä taloja kohosi vieri vieressä mäkeä ylös. Kävimme myös islamilaisten ”torilla”, joka oli jonkun koulun liikuntahallissa. Mielenkiintoinen kokemus. Erityisesti mieleen painui se pariminuuttinen, kun taustamusiikkilevy (joka soi suhteellisen kovalla) jäi junnaamaan, eikä kukaan reagoinut mitenkään!

Jaime, Laura ja minä kävimme eittämättä kaupungin suurimmassa ostoskeskuksessa. En osaa verrata sitä mihinkään, niin iso se oli. Parissa tunnissa kerkesimme koluta ihan murto-osan kaikista sen kaupoista. Mutta koska halusimme vielä rannalle loikoilemaan, päätimme jättää ostoskeskuksen hyvissä ajoin.

Rannalta soitimme Pöytävuoren toimistoon, ja se oli auki! Joten tilasimme taksin ja lähdimme yrittämään, josko kolmas kerta sanoisi toden. Taksikuski onnitteli, että valitsitte parhaan ajan: ei ole jonoja ja näkyy kaunis auringonlasku. Kaikki olimme tietty innoissaan, kunnes taksista noustuamme joku kertoi, että se on juuri suljettu yltyvän tuulen takia.

Kyllä taisi päästä muutama noitumasana. Tuuli ei ollut mitään verrattuna edellispäiväisiin ja minä aloin jo miettiä, että vuori laitetaan kiinni, kun ihmiset eivät enää jaksa olla töissä… Ei siinä auttanut sitten muu kuin ostaa jätskit.

Kaupan kautta hostellille apeissa tunnelmissa ja jännittyneissä sillä edessä oli 26h junamatka Pretoriaan.

Päivä 6 alkoi varhain. Pakkasimme tavarat ja raahauduimme juna-asemalle. Emme saaneet makuupaikkoja, joten junan etuosaan vaan kuumaan vaunuun istumaan. Vähän ajan päästä poliisi pyysi minua ja Mailunia mukaansa. Hieman epäilytti, mutta hän näyttikin meille ilmastoidun vaunun, johon saimme siirtyä. En tiedä, miksi saimme tuollaista erityiskohtelua, mutta en pistänyt pahakseni.

Tässä vaiheessa matkattu muistaakseni 23h? Kuvasta välittyy kyllä tunnelma :D

Matka oli melko raskas. Paikalliset puhuivat oikeastaan tauotta, kovalla volyymilla ja kaiken lisäksi xhosaa eli monenlaisia klik-äänteitä sisältävää kieltä.. Musiikki raikasi ajoittain ja lapset itkivät vähän väliä. Siinä sitten oltiin ja matkattiin. Maisemia katsellessa se enimmäkseen meni. Välillä pelattiin korttia, unoa, syötiin ja yritettiin nukkua.  Kelloa katseltiin tasaisin väliajoin, ja laskettiin kuinka monta prosenttia matkasta on jo kulunut. Kun 26h oli mennyt aloin jo olla rauhaton, mutta osasin kyllä odottaa ettei afrikkalainen juna nyt sentään ajoissa ole. Onneksi Pretorian päässä meitä odotti ilmastoitu shuttle! Kokemus oli junamatka ja halpa. Kokemus oli kyllä koko reissu.



Sun City

Nyt olen palannut mahtavalta Cape Townin lomaltani ja selvinnyt 27h junamatkasta! Ennen kuin saan ajatukset kasaan viimeisen viikon ajalta, ajattelin kertoa reissusta, jonka järjestettiin kaikille vaihtareille toisena orientratiopäivänä. Toiset olivat innoissaan lähdössä, jotkut eivät halunneet mukaan ja me ei Lauran kanssa oltu ihan varmoja, mihin oltiin edes menossa.

Bussimatka kesti muutaman tunnin plus tietenkin afrikkalaiseen tyyliin lähdettiin tunti myöhässä (itsehän en ollut toki syypää...). Perillä asetuimme ensin valtavaan luolaan, jossa oli erilaisia putiikkeja, pelikoneita, muutama kasino, elokuvateatteri, tavallinen teatteri, tanssimattoja ja niitä pelejä josta voi voittaa pehmoleluja. Tämän kaiken läpi vaelsimme, kunnes edessämme oli tällainen näkymä.

Olin hämmentynyt. Kaunistahan siellä oli, mutta paljon ei ollut aitoa. Esimerkiksi tuo ihanavalkoinen ranta oli oikeasti vain allas. Siispä "rannalla"makoilun sijaan lähdimme Lauran kanssa kiertelemään. Löysimme viidakon, ei sekään ollut aito, jossa oli puisia eläimiä ja solisevia puroja. No oli siellä siimeksessä ihan mukava samoilla, mutta en voi lakata ihmettelemästä, tuleeko jotkut oikeesti tällaiseen lomakeskukseen muutamaksi viikoksi ja sanoo sitten käyneensä Etelä-Afrikassa?! 

Yhteisruokailun (hampurilaissämpylä, jonka välissä pihvi plus ranskalaiset) löysimme ylellisen Royal Bathin. Kyllä siis osasin myös nauttia olostani!