Cape Town

Netti on nyt vähän reistaillut, joten päivitys tulee jälkijunassa. Tästä tulee myös sitten tosi pitkä, mutta en osannut/jaksanut karsia, koska oli niin paljon hienoja kuvia ja kerrottavaa. Miksipä toisaalta tarviskaan, kun oli niin tapahtumarikas ja mukava viikko, toki haluan jakaa tämän kaiken! :D Katsokaa kuvia, kun ette jaksa lukee.

Päivä 1

Lähdimme puolen päivän tienoilla lentokentälle. Tunnelma oli katossa, koska minä ja Laura oltiin noin puoli tuntia aikaisemmin saatu rekisteröidyttyä yliopistoon (siinä kesti kokonaisuudessaan vähän yli viikko). Samaisena aamuna herättiin ajoissa jonottamaan ja kuten osasimmekin odottaa, oli vielä monia kuumottavia hetkiä rekisteröitymisen tiimoilta ennen reissun päälle lähtemistä. Lento kesti n. 2h ja minun osaltani se meni sutjakkaasti nukkuessa. Perillä heitettiin ensin kamat hostellille ja sit etsimään ruokapaikkaa. Se on aina yhtä rattoisaa hommaa isommassa porukassa, mut löydettiin hyvä.

Suunniteltiin tulevaa viikkoa, kierreltiin kaupungissa, syötiin jätskiä ja tehtiin kaikkea muuta turisteille ominaista. Pöytävuoren ensinäkeminen herätti kohahduksia! Ja oli jo alusta asti selvää, että sinne korkealle oli päästävä.

Päivä 2

Menimme ylelliselle aamiaiselle satamaan. Mieltä virkisti ensimmäinen Etelä-Afrikan puolella juotu kunnollinen aamukahvi. Ja tuore mangomehu.

Koska loma oli kaupungin kaikkiin nähtävyyksin verrattuna lyhyt, päätimme hyödyntää turisteille suunnattua bussiyhteyttä. Kyseessä oli ”hop in-hop off” –tyyppinen bussi, jonka jokaisella pysäkillä sai pysähtyä ja nousta kyytiin. Reitti kiersi keskustan läpi syrjäseuduille.

Ensin pysähdyimme upeassa luonnonpuistossa...

alhaalta vasemmalta: Laura, Lizzy, Mailun, Jaime, Annika, Leila

...ja viinitilalla, joka olikin yksi reissun kohokohdista! Kierros viinikellarissa, esittely sen valmistuksesta ja asiantunteva viinin maistelutuokio oli nannaa tällaiselle viiniharrastajalle ;D Tulipa muutama pullo ostettua kotiinviemisiksikin, en kyllä tiedä raskinko ikinä juoda niitä..



Tältä näyttää viininteko



Viininmaistajat elementissään



Kiertoajelun jälkeen menimme perinteisesti syömään ja jatkoimme istumaan iltaa. Vähän shishaa ja skumppaa!

Päivä 3

Alkuperäinen suunnitelma oli kiivetä aamulla Pöytävuorelle ja käydä iltapäivällä Robben Islandilla. Liput tuon saaren lauttaan oli jo hankittu, mutta kun taksi kaartoi meidät Pöytävuoren juurelle, muuttuivat suunnitelmat. Kuten Cape Townissa ruukataan sanoa: ”täällä voi muuttua säätila ja vuodenaika yhden päivän sisällä monta kertaa”. Pöytävuori oli siis suljettu kovan tuulen takia, enkä kyllä ihmettele, sillä tuuli oli oikeasti kova.

Koska taksikuski oli niin kiva, pyysimme häntä viemään meidät Cape Pointille. Aika spontaani ratkaisu, mutta saimme mahtavan kiertoajelun ja oppaan. Sovimme hinnan heti alkuun ja hän pysähtyi, missä halusimme. Taksi vei meidät Cape Pointin lisäksi katsomaan hylkeitä, pingviinejä ja strutseja, Chapman’s peakille, Cape of Good hopeen, perinteisille fish&chipseille… Tunnelma oli hyvä ja maisemat upeat.

Cape Point



Jotkut halus vähän kuvata...



Oli noita enemmänkin, mutta tuo oli niin söpö!

Ainiin ja niitä Robben Islandin lippuja piti siirtää. Minä sain kunnian soittaa ja vaihtaa päivää. Yhden puhelun aikana puhuin seitsemälle ihmiselle, enkä saanut asiaani hoidettua vaan piti vielä soittaa myöhemmin, jolloin puhuin kolmelle ihmiselle. Siinä taas jotain paikallisille tyypillistä toimintaa…

Päivä 4

Saatiin liput siirrettyä ja seuraavana aamuna heti klo 9 olimme lautassa kohti Nelson Mandelan ja muiden mielipidevankien aikoinaan asuttamaa saarta. Lauttamatkalla oli hyvä historiapläjäys, meille sivistymättömille nuorille. Sen siivittämänä oli entistä mielenkiintoisempaa kiertää saarta. Ensin menimme bussilla, jossa opas kertoi tarkasti saaren historiasta: sen rakennuksista ja tapahtumista. Tämän jälkeen siirryimme yhteen vankilan selleistä, jossa meille saaren elämää valotti entinen vanki. Saarelta oli hienot näkymät Cape Towniin.

Hienot näkymät Robben Islandilta Cape Towniin

Nelson Mandelan selli

Lauttamatkan jälkeen soitimme Pöytävuorelle tai siis toimistoon, josta ilmoitettiin että se on edelleen kiinni… Menimme sitten nauttimaan afrikkalaista ruokaa. Lihansyöjät maistoivat ennakkoluulottomina mm. strutsia, krokotiilia, antilooppia ja kudua. Minä söin paikallista kalaa, voi että maistui.

Päivä 5

Mailun ja Lizzie menivät uimaan haiden kanssa koko päiväksi ja sillä välin me loput kävimme kiertämässä Cape Townin islamilaista kaupungin osaa Bo-Kaapia. Ihania värikkäitä taloja kohosi vieri vieressä mäkeä ylös. Kävimme myös islamilaisten ”torilla”, joka oli jonkun koulun liikuntahallissa. Mielenkiintoinen kokemus. Erityisesti mieleen painui se pariminuuttinen, kun taustamusiikkilevy (joka soi suhteellisen kovalla) jäi junnaamaan, eikä kukaan reagoinut mitenkään!

Jaime, Laura ja minä kävimme eittämättä kaupungin suurimmassa ostoskeskuksessa. En osaa verrata sitä mihinkään, niin iso se oli. Parissa tunnissa kerkesimme koluta ihan murto-osan kaikista sen kaupoista. Mutta koska halusimme vielä rannalle loikoilemaan, päätimme jättää ostoskeskuksen hyvissä ajoin.

Rannalta soitimme Pöytävuoren toimistoon, ja se oli auki! Joten tilasimme taksin ja lähdimme yrittämään, josko kolmas kerta sanoisi toden. Taksikuski onnitteli, että valitsitte parhaan ajan: ei ole jonoja ja näkyy kaunis auringonlasku. Kaikki olimme tietty innoissaan, kunnes taksista noustuamme joku kertoi, että se on juuri suljettu yltyvän tuulen takia.

Kyllä taisi päästä muutama noitumasana. Tuuli ei ollut mitään verrattuna edellispäiväisiin ja minä aloin jo miettiä, että vuori laitetaan kiinni, kun ihmiset eivät enää jaksa olla töissä… Ei siinä auttanut sitten muu kuin ostaa jätskit.

Kaupan kautta hostellille apeissa tunnelmissa ja jännittyneissä sillä edessä oli 26h junamatka Pretoriaan.

Päivä 6 alkoi varhain. Pakkasimme tavarat ja raahauduimme juna-asemalle. Emme saaneet makuupaikkoja, joten junan etuosaan vaan kuumaan vaunuun istumaan. Vähän ajan päästä poliisi pyysi minua ja Mailunia mukaansa. Hieman epäilytti, mutta hän näyttikin meille ilmastoidun vaunun, johon saimme siirtyä. En tiedä, miksi saimme tuollaista erityiskohtelua, mutta en pistänyt pahakseni.

Tässä vaiheessa matkattu muistaakseni 23h? Kuvasta välittyy kyllä tunnelma :D

Matka oli melko raskas. Paikalliset puhuivat oikeastaan tauotta, kovalla volyymilla ja kaiken lisäksi xhosaa eli monenlaisia klik-äänteitä sisältävää kieltä.. Musiikki raikasi ajoittain ja lapset itkivät vähän väliä. Siinä sitten oltiin ja matkattiin. Maisemia katsellessa se enimmäkseen meni. Välillä pelattiin korttia, unoa, syötiin ja yritettiin nukkua.  Kelloa katseltiin tasaisin väliajoin, ja laskettiin kuinka monta prosenttia matkasta on jo kulunut. Kun 26h oli mennyt aloin jo olla rauhaton, mutta osasin kyllä odottaa ettei afrikkalainen juna nyt sentään ajoissa ole. Onneksi Pretorian päässä meitä odotti ilmastoitu shuttle! Kokemus oli junamatka ja halpa. Kokemus oli kyllä koko reissu.