Menneet tapahtumat eivät tallennu tänne kovin hyvässä aikajärjestyksessä, mut ei kait se haittaa. Eilinen oli niin avartava päivä, että se on jaettava tänne heti.
Torstaina sain puhelun kuoronjohtaja Mr. Dudalta, että hän tarvitsee apua ja pyysi välittämään viestiä myös Lauralle. Puhelu ei ollut kovin informatiivinen ja jäinkin vähän mietteliääksi, että mihin oikein tuli lupauduttua. Eniten mun päähän jäi kaikumaan, että lähdetään lauantain kuorotreenien aikaan, mikä tietenkin tarkoitti, ettei mun tarvinnut juosta lauantai-aamuna. Kyllä, meidän kuorolla on oma kunto-ohjelma ja lauantain treenit alkaa juoksulenkillä...
Lauantai-aamuna tiesin, että ollaan menossa orpokotiin, jonkun township-alueen lähistölle.
Yhteensä yhdeksän Ovuwalaisen voimin lähdettiin.
Me saatiin UP:n t-paidat ja meille kerrottiin, että siellä olis lehdistöä ja paikallisia julkkiksia. Vähän jännitti, kun en tunnetusti ole maailman luontevin lasten kanssa.
Mutta voi hyvänen aika! Nämä ipanat olivat kyllä ihan toista maata. Niille oli järjesttetty erikoiskiva päivä. Paikalla kävi taikuri ja pihalle oli pystytetty pomppulinnoja. En käsitä, mistä sitä energiaa riitti! Ne olisi varmaan halutessaan pystyneet pomppimaan koko päivän. Mäkin uskaltauduin kokeilemaan ja olihan se hauskaa :D Edellisestä pomppulinna-visiitistä olikin jo aikaa.
Suurinta iloa varmaan tuotti mun kamera. Se kiersi lapselta toiselle, enkä lopulta ottanut itse 120 kuvasta kuin muutaman. Myönnettäköön, että hirvitti vähän, olihan lasten valokuvauskokemus melko olematon. Joillekin ilonaiheeksi riiitti pelkkä laitteen koskeminen, jota seurasi ihania naurunpyrähdyksiä. Eikä kameralle käynyt kuinkaan!Yksi poika haaveili valokuvaajaksi tulemisesta, ja ottikin ihan hienoja kuvia. Mulla kyllä suli sydän.
SOS Children Village on siis koti 124:lle 3-19-vuotiaalle orvolle. Alue oli viihtyisä, muistutti vähän meidän Tuksdorppia. Taloja taisi olla viisitoista ja lisäksi joku toimistorakennus. Saatiin Lauran kanssa esittelykierros innokkaalta oppaalta, joka kertoi että joka talossa asuu tyttöjä ja poikia. Yhdessä talossa on n. 9 lasta (kolme jakaa saman huoneen), yksi "mom" eli huoltaja, kaksi vessaa, kaksi kylpyhuonetta ja keittiö, jos muistan oikein. Yhdessä talossa kävin, ja se oli viihtyisäksi sisustettu: tyttöjen huoneet pinkkejä ja poikien huoneet vaaleansinisiä. Kaikki lapset käyvät koulua ja vanhimmat jopa yliopistoa.
Päivä kului lasten kanssa leikkiessä ja jutellessa. Lopuksi julkkikset, kolme näyttelijää, laulaja, tuottaja, vaatesuunnittelija ja mr. South Africa, pitivät kannustavia puheita ihmisten kunnioittamisesta ja siitä miten pääsee elämässä pitkälle. Lapset kuuntelivat korvat tarkkoina. Olin ihan naatti päivän päätteeksi, mutta iloinen. Se tarttui lapsilta! Vaikka heidän elämässä ei todellakaan ole ollut helppoa, sitä ei huomannut. Kukaan ei kiukutellut tai valittanut, olin hämmentynyt.
Mr. Duda sanoi, että yhteistyötä jatketaan ja meidän pitäisi käydä hakemassa lapsia vaikka jätskille.
Mutta voi hyvänen aika! Nämä ipanat olivat kyllä ihan toista maata. Niille oli järjesttetty erikoiskiva päivä. Paikalla kävi taikuri ja pihalle oli pystytetty pomppulinnoja. En käsitä, mistä sitä energiaa riitti! Ne olisi varmaan halutessaan pystyneet pomppimaan koko päivän. Mäkin uskaltauduin kokeilemaan ja olihan se hauskaa :D Edellisestä pomppulinna-visiitistä olikin jo aikaa.
Suurinta iloa varmaan tuotti mun kamera. Se kiersi lapselta toiselle, enkä lopulta ottanut itse 120 kuvasta kuin muutaman. Myönnettäköön, että hirvitti vähän, olihan lasten valokuvauskokemus melko olematon. Joillekin ilonaiheeksi riiitti pelkkä laitteen koskeminen, jota seurasi ihania naurunpyrähdyksiä. Eikä kameralle käynyt kuinkaan!Yksi poika haaveili valokuvaajaksi tulemisesta, ja ottikin ihan hienoja kuvia. Mulla kyllä suli sydän.
 |
| Mulla on puolikauhistunut ilme, kun kamera on jonkun 8-vuotiaan kourassa. |
SOS Children Village on siis koti 124:lle 3-19-vuotiaalle orvolle. Alue oli viihtyisä, muistutti vähän meidän Tuksdorppia. Taloja taisi olla viisitoista ja lisäksi joku toimistorakennus. Saatiin Lauran kanssa esittelykierros innokkaalta oppaalta, joka kertoi että joka talossa asuu tyttöjä ja poikia. Yhdessä talossa on n. 9 lasta (kolme jakaa saman huoneen), yksi "mom" eli huoltaja, kaksi vessaa, kaksi kylpyhuonetta ja keittiö, jos muistan oikein. Yhdessä talossa kävin, ja se oli viihtyisäksi sisustettu: tyttöjen huoneet pinkkejä ja poikien huoneet vaaleansinisiä. Kaikki lapset käyvät koulua ja vanhimmat jopa yliopistoa.
Päivä kului lasten kanssa leikkiessä ja jutellessa. Lopuksi julkkikset, kolme näyttelijää, laulaja, tuottaja, vaatesuunnittelija ja mr. South Africa, pitivät kannustavia puheita ihmisten kunnioittamisesta ja siitä miten pääsee elämässä pitkälle. Lapset kuuntelivat korvat tarkkoina. Olin ihan naatti päivän päätteeksi, mutta iloinen. Se tarttui lapsilta! Vaikka heidän elämässä ei todellakaan ole ollut helppoa, sitä ei huomannut. Kukaan ei kiukutellut tai valittanut, olin hämmentynyt.
Mr. Duda sanoi, että yhteistyötä jatketaan ja meidän pitäisi käydä hakemassa lapsia vaikka jätskille.
 |
| Paikalliset haluaa posettaa viimesen päälle, tämänkin kuvan takia piti vaihtaa paikkoja, että paitojen värit sointuu... |
Eikä, noi juoksutreenit!! :D Miks et oo kertonu mitään, tuo oli hauskin juttu vähään aikaan! Mua huvitti myös sun kamerakauhistusilme! Luppaa viiä noita maailman suloisimpia naperoita jätskille minunki edestä :)
VastaaPoistaMiten et muka tiennyt niistä?! No ylihuomenna alkaa koko viikonlopun kestävä treenileiri et silleen... Mä yritän parhaan jätskille viemisen suhteen :-)
Poista