Lomakatsaus

Olihan se ihan mahtava loma. Seitsemään päivään mahtui niin paljon tapahtumia ja tuntemuksia että! Ja nyt tulee niin paljon kuvia että. Oli niin suuri valinnanvaikeus.

Viikko kiteytettynä: viisi kohdetta, yksi saari, kolme yöpaikkaa, seitsemän malariapilleriä, purkillinen hyttysmyrkkyä ja toinen samanmoinen aurinkorasvaa, kaksi koiranpentua, useampia jännityksen täyteisiä laiva- ja automatkoja, odotteluhetkiä melkein kyllästymiseen asti, ainakin neljä rantaa, juoksulenkki, lukuisia pulahduksia mereen, tarpeeksi monta kylmää suihkua ja epämiellyttävää vessaa (ilman paperia...), auringonnousu ja täysikuu, synttärijuhlat, super-Dennis, viisi upeaa matkakumppania ja paljon naurua,  seitsemän yhteistä illallista ja ainakin tuplasti uno-otteluita, kymmeniä tajuttoman hyviä banaaneja, muutama avocado ja tuoretta kookosta!

MATKAN TEKOA

Pretoria-Maputo väli kesti semmoiset 16h, kun bussi hajosi Johannesburgissa ja muutama tunti odotettiin uutta ajopeliä, keskellä yötä. Rajan ylitys sen sijaan sujui yllättävän sutjakkaasti. Täällä ollessa oon nimittäin oppinut varautumaan todella pitkiin odotteluihin. (Tiedoksi vaan esim. VR:stä valittaville, ei tunnu missään :D) Pääkaupunki Maputossa kerettiin nostaa rahaa ja ostaa leipää ennen kuin hypättiin jo uuteen bussiin kohti seuraavaa etappia, Maxixea. Ei kyllä harmittanut, sillä ensisilmäyksellä Maputo vaikutti vain suurelta roskakasalta.

Vaikka matkaväsymys meinasi painaa silmäluomia umpeen, niin ei malttanut nukkua. Näkymät bussin ikkunasta oli niin mahtavat. Niistä huomasin, ettei enää olla Etelä-Afrikassa. Koskematonta luontoa silmänkantamattomiin ja epätodellisia hökkeli-kyliä, joissa kyläläiset istuskelivat nuotion ympärillä. Kaikkein parasta oli kyllä melkein kokonainen sateenkaari! Se oli niin kirkaskin, mut en onnistunut vangitsemaan sitä kameralle. Maxixessa meitä oli vastassa super-Dennis ja paku. Hän vei meidät hostelliinsa Inhambaneen.

Näkymää bussin ikkunasta

INHAMBANE 

Ihastuttavan hostellihenkilökunnan valmistama lämmin aamiainen ja kahvi ei olisi kyllä parempaan hetkeen voinut osua. Edellisinä päivinä oli tullut syötyä vähän mitä sattuu, joten pystyin katsomaan maailmaa taas ihan uusin silmin! :D Merinäköala super-Dennisin hostellilta oli hieno, vaikka ilma oli pilvinen. Inhambane oli tosi pieni ja idyllinen kaupunki. Itse asiassa se taitaa olla kokonainen maakunta, mutta oltiin kai pääkaupungissa. Siellä oli yksi pankkiautomaatti ja jono oli sen mukainen. Huvittavaa. Löydettiin myös kirjasto ja rautatieasema, jotka molemmat näyttivät enemmän tai vähemmän autioilta. 

Yöpaikka nro1

Käveltiin merta kohti ja löydettiin pieni kaistale hiekkaa ja karille ajautunut laiva. Siellä oli myös vanha kalastaja, joka kahlasi syvälle ja palasi kalakourallisen kanssa takaisin. Kaikesta huomasi, että oli tullut kalastettua useampi vuosi. Näkymä rannalta muistutti vähän Suomen kesästä, jos ei katsonut palmuja. Tuosta alla olevasta kuvasta sen verran, että kaikki naiset, vanhat ja nuoret, kantoivat tavaraa pään päällä. Ja kaikilta se näytti jotenkin sujuvan ongelmitta. Ja se kannettava saattoi olla mitä vaan, nähtiin mm. kalavati, hedelmiä, puukeppejä, vaatteita...

BARRA

Super-Dennis omisti toisenkin paikan ja vei meidät sinne. Se oli Barrassa ja siellä hän myös itse asusti. (Jos joku haluaa tietää enemmän super-Denniksestä, niin voi käydä lukemassa Lauran blogista. Mä en jaksa selittää :D) Paikka oli camp site, mikä tarkoitti, että me nukuttiin teltoissa. Olin ihan intopiukeena! Oonkohan lie koko keväänä nukkunut yhtä hyvin kuin noina öinä. Teltan oviaukon edestä näkyi merelle ja herättiinkin ekana aamuna klo 5 katsomaan auringonnousua. Se oli niin kaunis.

Yöpaikka nro2, Puppy vahtii meidän telttoja!

Pysyin housuissani, ha!

Tehtiin hiekkataidetta!

Mailun nappasi hienon tunnelmakuvan auringonnoususta.

Tästä tiestä tulee väistämättä mieleen Mosambikin liikenne. Haluan oman kokemukseni perusteella kirjata ylös tärkeimmät huomiot:

1) Saa ajaa niin lujaa kuin pystyy.

2) Saa ajaa sillä "kaistalla", millä milloinkin huvittaa, esim. töyssyä voi väistää naapurin kaistalle.

3) Ohittaa saa silloin, kun siltä tuntuu. Vaikka vastaan tulisi autoja.

4) Turvavöitä ei tarvita ja takakontin voi köyttää kiinni narulla.

5) Tärkeintä, että kyydissä on mahdollisimman paljon ihmisiä.

TOFO

Tofossa käytiin päiväseltään. Se on monille lomailijoille mieluinen paikka ja olihan se ranta hieno. Muuten siellä oli vähän liikaa kaupustelijoita ja turisteja minun makuun. Yritettiin päästä sukeltamaan, muttei sään takia onnistuttu. Sukelluspaikan työntekijä lähti kuitenkin näyttämään meille paikkoja ja käytiin syömässä hyvässä ravintolassa. Se oli mukava kierros! Ostettiin kookosta ja banaaneja. Ja jos joku väittää, ettei tykkää banaaneista, niin se johtuu siitä, ettei ole maistanut kunnon tavaraa. Ne oli niin erimakuisia kuin jotkut Chiquitat!!

Hän rikkoi kookospähkinän kivellä.

Tofon rantaa

MATKA JATKUU

Matkaa tehtiin ensin veneellä (Inhambane-Maxixe)...

"Voi ei mä kuolen!"- hymy, mut seilorilla oli varustus kohdillaan! 

Näin taittui Inhambane-Maxixe väli. Selvittiin hengissä. Ei tarvittu noita pelastusliivejä, mut jännitti.

Tämä on ommatu veneen melkein kaimalle! Harmi vaan, ei menty tuolla.

...ja sitten minarilla (Maxixe-Vilanculos). Hitsi mä jossain vaiheessa laskin, paljonko tuolla enimmillään oli ihmisiä, mutten enää muista. Täynnä se kuitenkin oli! Täynnä ihmisiä ja tavaraa. Paikalliset raahaa koko elämäänsä mukana. Ja mulla oli omat matkatavarat sylissä.. Kuten Cape Townin junassa, myös tässä minibussissa yritin vain olla liikkumatta, ettei tulisi liian kuuma tai etten vahingossakaan tajuaisi miten paljon paikkoja kolotti :D Ensin hurja vauhti ja ohittelut vähän kauhistutti, mutta muutaman tunnin reissaamisen jälkeen olin jo aika turta. Kaikkeen tottuu näemmä.

Tällaisia maisemia ohitettiin minibussilla.

VILANCULOS


Viimeinen etappi taisi olla minulle mieluisin. Vilanculos oli muiden paikkojen tavoin pieni, mutta siellä oli elämää! Paljon iloisia ihmisiä ja vilkas markkinakatu. Hostelli oli tosi viihtyisä ja siellä oli lämmintä vettä. Se ei muuten todellakaan ollut itsestäänselvyys, kuten ei myöskään vessapaperi... Joka puolella hostellin aluetta oli riippukeinuja, joissa oisin voinut loikoilla vaikka loppuelämän.

Yöpaikka nro3

Iltapesulla

Mailun ja Leila Raakel

Annikan (oik.ylh.) synttäreitäkin juhlistettiin, cocotailsien merkeissä.

Yksi päivä vietettiin saarella, joka oli osa luonnonpuistoa. Mentiin sinne pienellä veneellä, joka oli ihan laho!! Ja aallot vain pärskyi päälle. Kerran moottori sippasi keskellä merta ja purje aukesi ja koko vene heilui hulluna. Matkustajien ilmeet oli kyllä näkemisen arvoisia! Perille päästiin ja sitten snorklattiin. Se oli tosi kivaa. Näin vaikka mitä kaloja, raidallisia, värikkäitä, isoja ja pieniä. Uiskenteli siellä muutama sellainen järkyttävän ison parvikin. Oli riemunkiljahduksissa pitelemistä!

Olin ihan läpimärkä!

Tällä seilattiin Intian valtamerellä

Paratiisisaari häämöttää

Merivesi oli niin lämmintä

Tulikohan nyt varmasti tarpeeksi monta kuvaa tästä saaresta? :D

Venereissun jälkeen

Vilanculosista lähdettiin illalla tai oikeastaan yöllä. Bussin sanottiin tulevan klo 19, mutta afrikkalaiseen tapaan se tuli puoliltaöin. Meidät vietiin bussipysäkille, joka siis oli vain ison tien varsi. Jotkut asui siinä tien varressa ja ne antoi meille tuolit. Ei kyllä haitannut odottaa, kun ensin näin tuon auringonlaskun (taivas oli ihan oranssi!) ja sitten aloin nukkumaan :D Kotimatka Pretoriaan oli pitkä ja välietappina oli taas Maputo, jossa hengailtiin puoli päivää.  Tulipa ehkä maailman pisin päivitys...

Ihania ystäviä!